Rikkaruohosta kansanparantajaksi
Tervetuloa ensimmäisen Maan taikaa -blogitekstin pariin! Ajattelin polkaista blogin käyntiin paneutumalla poikkeuksellisesti suomalaisen kasvimaailman polttavan kuumaan kuninkaaseen.
Osaatko jo arvata mistä kasvista mahtaa olla kyse? -N-
Rikkaruohosta kansanparantajaksi
Monet meistä tunnistavat yleisimmät rikkaruohoina tunnetut kasvit kuten voikukat, apilat ja ratamot. Puutarhurit varmasti tunnistavat myös maa-alaa valtaavat vuohenputket joita hammasta purren sitten kitketään istutuksia tukahduttamasta. Monet tällaisista luonnonvaraisista kasveista nähdäänkin nykyään vain vaivana. Nämäkin kasvit kätkevät silti monenmoisia hyödyllisiä piirteitä itseensä ja kaikkia näitä voidaan käyttää niin ravintona kuin kasvilääkinnässäkin. Yksi yleisimmistä rikkaruohoina tunnetuista kasveista nousee kuitenkin muiden yläpuolelle, nimittäin nokkonen. Vaikka nokkosella ei usein näe arvostettua asemaa puutarhoissa se itseasiassa parantaa sitä ympäröivien kasvikavereiden kasvua. Olisiko siis kuitenkin kohdallaan lisätä perennapenkkiin jokunen nokkonenkin?
Nokkonen (Urtica dioica) tunnetaan kasvilääkinnässä Suomen luonnon tärkeimpänä rohdoskasvina ja sitä on käytetty jos millaisten vaivojen hoitoon jo tuhansia vuosia. Siinä missä monet kasvit on todettu auttavan parista vaivasta muutamaan on nokkosta pidetty monipuolisena jopa yliluonnollisena taikakasvina, lääkkeenä, ravintona ja tekstiilikasvina. Se on itseasiassa vanhin suomalainen tekstiilikasvi joka tunnetaan jo myöhäiseltä rauta-ajalta.
Nokkosta on käytetty historian aikana lemmenrohdoista, pakkasen puremiin ja aina hevosten ''dopingiksi'' asti. Jälkimmäinen lainausmerkeissä, koska vanhimmat tarinat menevät oikeastaan niin, että hevosille syötettiin nokkosten siemeniä rehun seassa aina ennen paikallisia markkinoita, jotta ne näyttivät vahvapiirteisemmiltä sekä niiden harjakset ja karva kiiltävämmältä. Kun ostajat kuitenkin veivät uudet upeat ratsunsa kotiin jossa ne söivät vain tavallista rehua rupsahti hevosten kunto nopeasti takaisin vain keskiverron työhevosen tasolle. Liekö doping- sana eksynyt tarinaan sitten muita reittejä, koska en tiedä vaikka samaa kikkaa olisi käytetty myöhemmin kilpahevosillakin.
Nokkonen tänä päivänä
Nokkonen pitää vieläkin vahvaa asemaa rohdoskasvina ja sitä käytetään ensisijaisesti yleiskunnon ylläpitoon sekä sairauksien ehkäisemiseen. Kuuriluontoisena sen on todettu auttavan kesän allergioihin ja heinänuhaan. Se on tehokas hengitystieongelmien sekä ruoansulatuselimistön hoitoon kuten astmaan ja yskään tai vatsan alueen vaivoihin. Sitä käytetään myös erilaisiin virtsavaivoihin, verenpaine- ja -kierto-ongelmiin, pään särkyyn, huimaukseen, naisten vaivoihin, reumaan, kihtiin, iskiakseen... Lista on lähes loputon enkä viitsi kaikkea luetella kuin kirjasta kopioiden.
Yksi hoitava käyttötarkoitus kuitenkin ansaitsee vielä erikoismaininnan nimittäin päänahkan ja hiusten hoito nokkosella. Nokkoshauduke (eli ns. nokkostee) tai nokkosen ryöppäyksestä ylijäänyt vesi hierottuna päänahkaan lisää hiusten kasvua, hidastaa kaljuuntumista, edistää päänahan verenkiertoa sekä auttaa kuivaan päänahkaan, hilseeseen, päänahan rasvoittumiseen ja jopa hiusten harmaantumiseen. Jos nokkoshaudukkeen käyttö kuulostaa silti työläältä tai inspiroidut kokeilemaan nokkosta keskellä talvea suosittelen painelemaan kauppaan hiustenhoito-osastolle sillä nokkosta löytyy myös joistain shampoista. Omia suosikkejani ovat mm. Frantsilan hiuksille suunnitellut nokkostuotteet joita saa ainakin ihan perus Prismoista.
Mitenkäs sitten nokkonen lautasella? Nokkonen on erittäin ravintorikas ja olet ehkä kuullutkin sitä käytettävän pinaatin tapaan. Siitä löytyy rutkasti vitamiineja (A, B1, B2, B6, C , E ja K1) sekä hivenaineita kuten rautaa, kalsiumia, kaliumia, piitä ja seleeniä. Löydät tarkemmat ravintotiedot suurimmasta osaa villiyrttejä ja kasvilääkintää käsittelevistä kirjoista.
Nokkonen on näppärä kerätä ihan itse ulkoa suojahansikkaita käyttäen. Paras aika keruuseen on varhain keväällä, ennen kukintaa sekä syksyllä jos kasvusto on vielä uutta (kasvaa uutena helpoiten jos leikkaat sen kesällä matalaksi). Voit extrasuojaa halutessasi laittaa puutarha- tai työhanskojen alle myös kertakäyttöhansikkaat. Pidäthän vain huoli ettet kerää sitä runsastyyppisiltä paikoilta millä viittaan esimerkiksi kompostien vieruksiin, ulkorakennusten reunuksiin ja eläinten pitopaikkojen läheisyyksillä oleviin alueisiin, koska nokkonen kerää tällaisilta alueilta itseensä helposti nitraattia.
Mainitsin aiemmin nokkosen ryöppäyksestä ylijäävän nesteen ja nokkonen onkin siis hyvä käsitellä ryöpäten ennen käyttöä tai säilöntää sillä silloin sen poltin karvat menettävät tehonsa. Toinen tapa on kuivata tai kypsentää kasvi kunnolla. Suosittelen kokeilemaan siellä kotikeittiöissä ainakin nokkosjauhetta (mahtava lisä smoothieihin, puuroihin, ruokiin) sekä vanhoja klassikoita kuten nokkosletut ja nokkoskeitto.
Nokkonen kasvina on ehdottomasti yksi suosikeistani ja voisin jaaritella siitä sivutolkulla, mutta jotta teille jäisi jotain myös itse tutkittavaksi ja kokeiltavaksi niin jätän aiheen tältä erää tähän. Jos kiinnostuit nokkosesta voit lukea siitä ja sen käytöstä lisää mm. näistä kirjoista: Frantsila - Luonnon kotiapteekki (Virpi Raipala-Cormier) ja Suomen luonnon lääkekasvit (Sinikka Piippo)