Luonnonalttarit - pyhää vai sattumaa?

Mitä luonnonalttarit ovat?

Pysähdy hetkeksi ja mieti millaisia ajatuksia, mielikuvia ja tunteita sana luonnonalttari sinussa herättää? Onko kyseessä jokin sinun itse kokoamasi pieni taso johon olet asetellut kiviä, sulkia ja keppejä vai kenties massiivinen luonnon muovaama kiven järkäle joka ei koristeita kaipaa? Uskon meillä jokaisella olevan omat mielikuvamme siitä mitä luonnonalttareilla tarkoitetaan eivätkä mitkään niistä sulje toisiaan pois. Pyrin kuitenkin usein painottamaan ettemme jättäisi luonnossa kulkiessa pysyviä jälkiä käynneistämme, jotta jokainen luonnossa kulkija saisi kokea sen koskemattomuuden tunteen halutessaan ja siksi tässä tekstissä paneudumme nimenomaan luonnon itsensä muovaamiin alttareihin ja niiden käyttöön.

Monille alttari tuo mieleen kirkkojen alttarit joiden äärellä lausutaan vihkivaloja, hörpitään ehtoollisviiniä ja kastetaan lapsia. Alttarit ovat kuitenkin jo aikojen alusta asti lähes kaikissa perinteissä, uskomuksissa ja myöhemmin uskonnoissa käytettyjä paikkoja joiden äärellä ollaan rukoiltu, meditoitu, jätetty uhrilahjoja tai muilla tavoin haluttu kunnioittaa jotakin tai jotakuta. Yksinkertaisimmillaan alttari on yleensä jonkinlainen taso tai koroke jota pidetään tavalla tai toisella pyhänä. 

Luonnossa alttari taas voi olla esimerkiksi suuri kivi, puun kanto, sammalmätäs, kolo puun rungossa tai muu luonnollisesti muodostunut alue. Luonnonalttareita ovat varsinkin metsät pullollaan ja niitä etsiessä voi käyttää vapaasti mielikuvitusta. Pääasia on, että paikka puhuttelee juuri sinua. Luonnonalttareiden kanssa parasta on se etteivät ne ole automaattisesti pyhitettyjä kenellekään tietylle jumaluudelle, henkiolennolle tai ihmiselle. Kuka vain voi siis käyttää niitä ja osoittaa halutessaan kunnioitustaan niin Äiti Maalle, Buddhalle kuin edesmenneelle isoäidilleenkin.

Kuvassa puun juurakon alta paljastunut suuri kivi, jota nyt kaatuneen puun juuret reunustavat muodostaen mahtipontisen luonnonalttarin.

Käynti luonnonalttarilla

Luonnonalttarin löydettyäsi asetu sen eteen, voit jopa sulkea silmäsi, ja kuuntele sekä tunnustele ketä tai mitä haluat muistaa siinä hetkessä. Voit kiittää luontoa ja Äiti Maata tästä löytämästäsi erityisestä paikasta, lähettää jonkin toiveen universumille tai vain hiljaa muistella jotakuta sinulle tärkeää jonka kanssa haluaisit jakaa hetken juuri nyt. 

Joskus voi tuntua vain siltä, että haluat vain istua siinä hetken ja tarkastella löytämäsi paikan yksityiskohtia. Millaisia kasveja alueella kasvaa? Onko jokin hämähäkki punonut kotinsa alttarille? Voisiko siellä asustaa jokin muu eläin tai luonnonhenki?

Riippuen luonnonalttarin tyylistä voit myös asettaa sille uhrilahjaksi maasta poimimasi lehden, kukkasen tai vaikka muutaman puolukan marjan. Älä aseta alttarille mitään, jos se vaikuttaa pysyvästi sen ulkonäköön tai kasvuun. Esimerkiksi puun koloon tai kiven kuoppaan ei kannata jättää mitään. Uhrilahjan on paras olla sellainen ja sellaisessa paikassa jossa se pääsee luonnollisesti maatumaan takaisin osaksi luontoa. 

''The human spirit needs places

where nature has not been rearranged by the hand of a man''

- Tuntematon -

Osa luonnonalttareista varsinkin pienemmät sellaiset voivat olla vain hetken nähtävissä, sillä luonto muovaantuu itsestään veden, maatumisen, eläinten ja vuodenaikojen myötä. Ota siis ilo irti heti ensimmäisellä löytöhetkellä ja vietä edes pieni hiljainen hetki paikan päällä. Hengitä syvään, vapauta aistisi ja nauti ympäröivästä luonnosta. Tutki rauhassa sen tuoksuja ja ääniä. Tunnustele alttarin juurella kasvavia kasveja ja sammalia.  Tämä hetki on vain sinun ja sinua ympäröivän luonnon välinen. Pidä mielessä, että paikka tuntuu erikoiselta juuri tässä ja nyt. Se ei ole välttämättä siinä sellaisenaan enää ensi kerralla.

Kuvassa kättänikin suurempi sieni jonka kuperaksi kääntynyt lakki on taltioinut sisäänsä kirkasta sadevettä, yllä heiluvien kuusien risuja ja ympärillä kasvavaa sammalta muodostaen täysin toisenlaisen luonnonalttarin, jonka uskon olevan varsinkin metsänkeijujen mieleen. Sieni on täydellinen esimerkki vain hetken kestävistä luonnon muodostamista alttareista sillä se maatuu hyvin pian taas osaksi maata.

Nyt kun tiedät vähän luonnonalttareista niin putkahtiko mieleesi käydä jossain tietyssä paikkaa uudenlaisella intentiolla? Kuka tai mikä on sinulle sellainen hahmo, jota haluaisit muistaa luonnonalttarin äärellä? Mutustele päivän mittaan mielessäsi näitä kysymyksiä ja muista, että vain sinä päätät siitä pidätkö jotakin paikkaa pyhänä vai vain luonnon muovaamana sattumana. Kunnioita kuitenkin aina luontoa siellä kulkiessasi sekä pidä silmäsi ja aistisi auki, sillä koskaan ei voi tietää mitä edestään löytää! 

-N-